iPhonesta löydettyä

Löysin juuri puhelimestani kuvia, jotka todistavat että olen joskus skräpännytkin...

Syy saamattomuuteen.

Kun kotona asuu kaksi pientä naista, ei skräppäysrintamalla saa juuri mitään aikaiseksi. Pienet kädet kun tahtovat auttaa...

Buzz... Duploja.

Taas saatiin Buzzadorilta paketti.  Jee!! Tällä kertaa ei mitään syötävää tai jaettavaa vaan Legoja!!

Buzzaushan on markkinointia, jossa halukkaille lähetetään erilaisia uusia tuotteita testattavaksi. Ja niistä pitää sitten antaa rehellistä palautetta. Haukkua tai kehua. Mukana on aina kymmenen näytettä, esitettä tai alennuskuponkia, jotka on tarkoitettu jaettavaksi (buzzattavaksi) eteenpäin.

Duplojen mukana ei tullut eteenpäin jaettavia Duploja, mutta tuli kymmenen esitettä ja kymmenen -25% alennuskuponkia. Eli jos joku on ostamassa Duploja Anttilasta tai Citymarketista, täältä löytyisi (ainakin vielä) muutama alennuskuponki.

 

Minä rakastan Legoja. Aikana ennen lapsia, kun ostin niitä kummilapsille lahjaksi, sain muutaman kerran ystävällisen huomautuksen että voisinko antaa myös lahjansaajan leikkiä Legoillaan...

Nämä uudet Duplot olivat positiivinen yllätys, sillä ne oikeasti olivat muodoltaan ja väreiltään uusia. Oli  pinkkiä ja violettia, kaarta ja palloa. Mukana oli myös "oi, söpö kaahu", eli pieni nalle, jota pystyi tunkemaan luukkuihin. Hauskaa että nämäkin vihdoin uudistuvat eivätkä näytä niin retroilta uusittujen pikkulegojen rinnalla.

Vielä näillä ei ole kuin pari kertaa ehditty leikkimään, joten paljoa ei ole raportoitavaa. Mutta lupaan palata asiaan vielä myöhemmin. Kunhan minäkin ehdin näillä leikkimään ;)

Ainiin. Jos Buzzador-toiminta kiinnostaa, tule mukaan. Täältä. 

Sillä aikaa voisin taas ääneen ihmetellä noita Legojen ikärajoja. Minun päähäni ei (edelleenkään) uppoa se, että Duplot on tarkoitettu vasta puolitoista vuotiaista lapsista ylöspäin. Miksi? Eihän näihin nyt pysty tukehtumaan? Minä olen (voiko tätä tunnustaa?) antanut Duplot lasteni käteen viimeistään silloin kun ovat osanneet ryömiä. Lisäksi Duploja mainostetaan aina 5-vuotiaille asti, mutta meidän 4-vuotias ei ole niistä ollut kiinnostunut enää vuoteen. Ne kun ovat muodoltaan ja malliltaan "vauvamaisia". 2-vuotias niillä kuitenkin vielä leikkii ihan mielellään, vaikka ryntääkin apajille aina kun isosiskon tavalliset "pikkulegot" kaivetaan esiin.

Ja rehellisyyden nimissä pitää vähän narista... Aikaisemmin Buzzador-paketit ovat tulleet postin (vai matkahuollon?) kautta. Eli ne sai helposti haettua kotimatkalla tuosta lähikaupasta. Sieltä yritin tätäkin pakettia hakea. Mutta ei sitä siellä ollutkaan. Paketti oli R-kioskilla. Piti tehdä puolen tunnin lenkki, että sain sen haettua. En tiedä sähläsinkö itse jotain toimitustiedoissa vai miksi paketti Ärrälle meni. Mutta jos tämä on Buzzadorin uusi toimituskanava, vähenee oma osallistuminen kampanjoihin.

Ja jos joku ihmettelee tätä minun Ärrä-vastahakoisuuttani, se johtuu "sekamelskasta". Postilla on aina paketit näteissä riveissä omilla paikoillaan. Riittää kun antaa pakettikoodin ja työntekijä löytää paketin oikealta hyllyltä. Ärrällä kaikki paketit ovat hyllyillä miten sattuu ja työntekijä kysyy AINA ja kovaan ääneen että "MISTÄ SE PAKETTI ON?". Ymmärrän toki että on helpompaa etsiä tietty paketti muiden joukosta jos tietää mitä logoja tai kuvioita siinä paketissa on. Mutta on olemassa ihmisiä/tilauksia/paketteja, jotka halutaan noutaa vähän vähemmällä huomiolla. Eikä sitä paketin lähettäjäfirmaa haluta kailottaa kaikille jonossa seisojille. Vaikka onhan se kiva kuunnella mitä kukakin on tilannut :)

Kuulin että jatkossa passit pitää noutaa myös R-kioskeista. Oikeasti? Minä ainakin mielelläni haen sen/ne mieluummin turvallisemmasta paikasta poliisiasemalta kun jostain R-kioskista. Ja poliisilaitoskin on lähempänä kuin se Ärrä. Missähän ne passit siellä edes säilytetään? Sikinsokin siellä pakettien joukossa? Hui.

Resepti: lohi-riisilaatikko, jota lapset rakastavat

Lapseni ovat nirsoja. Ruokana kelpaa vain pasta tai perunat. Ilman kastikkeita. Tai sitten ranskalaiset. Ja nakit ja nugetit. Pinaattikeittoakin syövät. Keitettyjä kananmunia tunkevat naamaansa enemmän kun ehditään keittää. Ja mustista oliiveista tappelevat. Ne syövät aina kahdestaan purkillisen oliiveja. Ja vaativat lisää. Oudot.

Kun luin Katjan hehkutukset hyvästä ja helposta lohi-riisilaatikosta, epäilin. Mutta kokeilin silti. Käytin ohjeen mukaan täysjyväriisiä, mutta silti lapset sitä söivät. Minun mielestäni se riisi oli pahaa. 

Sen jälkeen tein laatikon basmatiriisistä ja tykkäsin itsekin. Ja lapset ahmivat. Ensimmäinen ruoka, jota söivät hiljaisuudessa. Kauhoivat kaiken suuhunsa. Ja molemmat pyysivät lisää.

Nyt tätä tehdään säännöllisesti. Ja resepti kaivetaan aina netistä. Mutta koska moni lempireseptini on kadonnut blogien uusimisten mukana bittiavaruuteen, kirjoitan tämän tänne muistiin. Eipä katoa nyt.

LOHI-RIISILAATIKKO, JOTA LAPSET RAKASTAVAT

Hyvä setti tulee kun lataa yhteen:

lohi-riisilaatikko

• 2 dl keitettyä basmatiriisiä
• 2 keitettyä kananmunaa
• 150 g kylmäsavulohta
• 3 dl punaista maitoa
• 2 kananmunaa
• voita
• suolaa, valko- ja mustapippuria

Keitä riisi ja 2 munista. Kuumenna uuni 180-asteeseen. Pilko keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi neliösentin (hei, oon insinööri) kokoisiksi paloiksi. Viskaa kaikki vuokaan ja kaada päälle munamaito. Pinnalle leuhkasti voita. Tuuppaa uuniin puoleksi tunniksi.

Laatikko ei ole visuaalisesti mikään kaunotar, mutta hyvää on.

Project Life, tätä vuotta.

Kun kerran vilautin edellä niitä pohjapapereita, on varmaan ihan reilua näyttää miltä näyttää aukeama valmiina? Illalla otettuja kuvia, joten värit eivät oikein näytä oikeilta, mutta kyllä näistä nyt pääjutut voi bongata.

Älyttömän hauskaa ja nopeaa kun on kaikki liput ja laput ja koristeet samassa laatikossa.

Projekti Elämä.

Jos on tottunut rytmiin, jossa aina sunnuntaisin tulostaa viikon kuvat, tulee itku kun tulostin kertoo musteiden olevan lopussa. Entinen pc ilmoitti hyvissä ajoin kun musteet olivat vähissä, tää macci ei hiiskadakaan asiasta etukäteen. No enpä sitten tulostellut.

En ole kahteen vuoteen ostanut PL-kittiä. Mikään ei ole oikein napannut. Enkä jaksa samoja kortteja käyttää koko vuotta. Viime vuodet olenkin käyttänyt vanhoja papereita pois. Nyt tilasin Studio Calicon PL-pakin. Ja ovat ihania.

Koska en päässyt tulostamaan kuvia, läiskiä tämän kuun paperit albumiin. Niillä pärjää helposti kuukauden kun ne täyttävät ilman kuviakin jo pari viikkoa :)

Mukana oli myös ihana päiväleimasin, teippejä, tarroja ja koristeita.

Kukkuu.

Täällä on käynnit menneet yli sadantonnin. Wau.

Täällä ruudun toisella puolella on sillä aikaa uhmattu ja eletty. On kiritty Project Lifeä, valvottu, siirretty pieni ihminen isojen sänkyyn, virkattu ja vietetty tyttöjen synttäreitä.

Lähdin karkuun.

Tyttöjen iltariekkumiset on sellaisissa mitoissa ettei kotona ole mahdollista skräpätä.

Eilen pakkasin paperit, leikkurit ja sälät, ja keitin teetä termosmukiin ja karkasin taloyhtiön kerhotilaan. Puolitoista tuntia sain rauhassa leikkiä. Tuloksena kymmenen aloitettua ja keskeneräistä leiskaa.

Pitää karata toistekin.

Möller Omega-3 Pikkukalat

Buzzador* lähetti meille paketin - kalanmallisia Möller Omega-3 Pikkukalat -vitamiineja. Ja mehän aloitettiin testaus heti.

Tiesin tuotteen jo entuudestaan, sillä meillä on ollut vähän ongelmia D-vitamiinien kanssa ja tarkoitus on ollut kokeilla Pikkukaloja (mä bongaan aina kaikki uutuudet mainoksista). Ja kun tuli mahdollisuus testata sitä, tietenkin suostuin.

Olin kuvitellut että vitamiinit ovat kalanmallisia pastilleja, ja hieman yllätyin kun kalat olikin pakattu yksittäin lääkemaiseen foliolevyyn. Ja "kalojen" löysyyskin hieman epäilytti. Maistoin tietenkin itse ensin ja fisut maistuivat ihan hedelmäkarkilta. Lapset olivat hyvin epäileväisiä ja vuoropäivin kieltäytyivät syömästä (kuten kaiken uuden kanssa). Alkukankeuksien jälkeen ovat nämä olleet mieluisia. Tytöt halusivat esitellä näitä (ja maistattaa) kylään tulleelle mammalleenkin :)

Yksi asia kuitenkin harmittaa. Ja se on annostus. Ollaan aamuisin napsittu aina yksi kala kun en millään muista että näitä pitäisi ottaa kaksi kerrallaan. Miksei tarvittavia omegoita ja vitamiineja ole tungettu yhteen kalaan? Olisi helpompi muistaa. Ja helpompi laskea kauanko paketti kestää. Nyt yritetään sitten muistaa ottaa kaksi päivässä.

Siitä miten nämä vaikuttavat pienten ihmisten mahan, ei ole vielä havaintoa. Pienempi (täytti juuri 2-v) kärsii (oikeasti kärsii) vesirokosta. Itkua ja kitinää on jatkuvasti ja näppylöitä sadoittain. Samasta syystä on unohtunut aamuisin ottaa kuva näistä fisuista. Mutta lupaan ottaa kuvia joku aamu niin näette miltä ne oikeasti näyttävät.

*Buzzaaminen on markkinointia. Buzzadorina saa testata uusia tuotteita (ja jakaa näytteitä tuttavilleen) ja on velvollinen kertomaan rehellisen mielipiteensä tuotteesta. Kaikkea ei tarvitse testata, vaan itse saa valita ne tuotteet mitkä kiinnostavat. Buzzaamisesta ei makseta mitään ja se on vapaaehtoista. Jos tahdot mukaan, klikkaa tästä.

Vesirokko 2.0

Tämä menee kuin oppikirjoissa. Tasan kaksi viikkoa edellisestä, sai juniori vesirokon. Isompi lapsi selvisi ilman kuumetta ja kiukkua. Näppylöitä taisi olla 15. Pienempi on tulikuuma, näppylöitä on satoja ja kiukku on kova. Viime yö valvottiin. Pieni ihminen piti kovaa meteliä vaikka pääsi äidin viereen.

Heräsin viime yönä siihen kun joku silitteli pitkään hiuksiani. Ja antoi sitten märän suukon otsalle. Avasin silmät ja pieni täplikäs 2-vuotias kuiskasi: "miun äiti". Saatoin tirauttaa onnen kyyneleen.